Olavi Aulamo
(1925 - 2021)
Sotilaspojaksi isän perustamaan poikaosastoon
Tamperelainen metsänhoitaja, sotaveteraani Olavi Aulamo (1925 - 2021) liittyi tammikuussa 1941 Tampereen suojeluskunnan vasta perustettuun poikaosastoon. Osaston perustaja ja johtaja oli hänen isänsä Osmo Aulamo (1895–1941). Perustamisvaiheessa poikaosastossa oli noin 50 jäsentä, mutta lukumäärä nousi nopeasti. Vuoden 1941 syksyllä poikaosastosta tuli sotilaspoikaosasto, kun Kotijoukkojen komentaja antoi 17. syyskuuta 1941 päiväkäskyn, joka vahvisti käyttöönotettavaksi sotilaspoika-nimen.
– Toimin sotilaspoikana vuoteen 1943 asti, jolloin tulin asevelvollisuusikään. Sotilaspoikien koulutus ja toiminta oli monipuolista. Sotilaalliset ohjesäännöt ja käyttäytymistavat opimme siis jo teini-ikäisenä, mutta alokaskoulutusta sain vielä senkin jälkeen ja vieläpä kahteen kertaan, kertoi Olavi Aulamo.
Isä koki sankarikuoleman
Tampereen klassillisen lyseon luonnontieteiden lehtori, vapaussoturi ja Aunuksen retken soturi Osmo Aulamo siis toimi vuonna 1941 Tampereen suojeluskunnan poikaosaston johtajana. Kovakuntoinen mies lähti vielä 46-vuotiaana vapaaehtoisena Jatkosotaan. Yksikkö oli Prikaati Kuussaari, jossa oli muitakin heimosotureita. Pieningänsalolla Aunuksessa Osmo Aulamo katosi partioretkellä. Kolmimiehisen partion etenemissuunnasta oli kuultu laukauksia, mutta sen enempää partion kohtalosta ei saatu tietoa. Osmo Aulamo siunattiin vuonna 1947 kentälle jääneenä. Tampereen oppikouluissa järjestettiin muistojuhlia, myös hänen omassa koulussaan Tampereen yhteiskoulussa.
Sotilaspoikaosastoon kuului yli 200 poikaa. Heidät oli sijoitettu kahteen komppaniaan. Koulutettuja ryhmänjohtajia oli 36, Olavi yksi heistä. Osaston johtajan lisäksi koulutusta antoi viisi muuta opettajaa sekä sotilasohjaaja. Luennot pidettiin pääosin Klassillisen lyseon tiloissa ja suojeluskuntatalossa, Ratinanlinnassa. Lyseon pihassa oli kerran viikossa "äkseeraystä". Maasto- ja suunnistusharjoitukset pidettiin useimmiten Kaupin maastossa. Hiihtolomien aikaan oli leiripäivät Kangasalla.
Olaville on erityisesti jäänyt mieleen Kangasalan Kirkkoharjun maastossa pidetyt sotilaspoikien talvileirin suunnistuskilpailut. Hän tunsi nuo maastot kuin omat taskunsa ja osasi johdattaa kaksimiehisen partionsa tuttua hevosajouraa pitkin ensimmäisenä maaliin. Harjoitusten lisäksi sotilaspojilla oli ilmavalvontaa ja pimennysmääräysten valvontaa. Olavin vakio vahtipaikka oli kivitalon torniosassa Salhojankadun ja Itsenäisyydenkadun kulmassa. Sieltä soitettiin tarvittaessa suojeluskunnan päivystykseen.
Sotatoimiin 18-vuotiaana
Komennus palvelukseen tuli alkusyksystä 1943 Olavin ollessa Tampereen Klassillisessa lyseossa seitsemännellä luokalla. Aluksi oli peruskoulutusta, paljon samoja asioita, joita hän oli jo sotilaspoikana opetellut ja harjoitellut. Sotilasvalan hän vannoi 13.10.1943. Hän sai komennuksen radistien RJK- eli ryhmänjohtajakurssille Santahaminaan ja sieltä kesäkuussa 1944 henkilötäydennyskeskukseen Kouvolaan. Sotatoimialueella Olavi toimi radiosähköttäjänä 3. Prikaatissa Juustilankankaalla Viipurin pohjoispuolella sekä Viipurinlahdella.
"Kolmas alokaskausi"
Jatkosodan jälkeen, joulukuussa 1944 Olavi Aulamo määrättiin suorittamaan asevelvollisuuttaan. Näin hän joutui taas alokaskoulutukseen eli kertamaan asioita, joita oli jo sotilaspoikana ja sotakomennuksellaan opetellut.
– Totta kai tuon alkeiden harjoittelu kolmatta kertaa "otti pannuun". Onneksi sain opintovapaata, jotta saatoin suorittaa lukion loppuun. Ylioppilaaksi kirjoitin niin sanotuissa sotilaskirjoituksissa vuonna 1945. Tentit ja kirjoitukset suoritin "vieraassa koulussa" Tampereen lyseossa ja ylioppilastodistuksen sain ilman juhlallisuuksia koulun vahtimestarilta, kertoi Olavi.
Pääosan elämäntyöstään Olavi Aulamo teki metsänhoitajana Vapon (Valtion Polttoainetoimiston) palveluksessa, viimeiset kymmenisen vuotta aluejohtajana ja tarkastuspäällikkönä. Eläkevuosiaan Olavi vietti lapsuutensa seudulla Tampereella. Hän oli aktiivisesti mukana mm. veteraanitoiminnassa, Hämeen Metsänhoitajat ry:ssä, Vapaussodan Tampereen Seudun Perinneyhdistyksessä ja Pirkanmaan Viestikillassa. Erityinen harrastus hänellä oli lausunta. Pitkillä kertovilla runoilla hän ilahdutti ystäviään edellä mainittujen yhdistysten tapaamisissa ja retkillä. Hyvämuistinen veteraani lausui pitkätkin runot aina ulkoa.
Markku Rauhalahti; teksti ja kuva
27.7.2015; päivitetty 25.10.2025